Integroituminen

Hämeen-Anttila (2001: 55–56) kirjoittaa: ”Muslimin pysyvä asuminen vieraalla alueella, Dar al-harbissa [='sodan alueella'], on koettu monin tavoin ongelmalliseksi, ja klassisessa valtioteoriassa ei oikeastaan ollut sijaa muslimin pysyvälle asettautumiselle Dar al-harbiin. Lähinnä 1900-luvun myötä muslimioppineet ovat koettaneet löytää ratkaisua kysymykseen, kuinka muslimi voi asua pysyvästi alueella, jota ei hallita islamilaisten periaatteiden mukaan, ja missä määrin hän voi sopeutua yhteiskuntaan kadottamatta silti islamilaista identiteettiään.”

Ranskan, Saksan, Hollannin ja muiden Euroopan maiden kokemukset osoittavat, että muslimit eivät integroidu länsimaiseen yhteiskuntaan eivätkä hyväksy sen arvomaailmaa. Esimerkiksi Britanniassa jopa 40 % muslimeista haluaisi ottaa käyttöön islamilaisen lain, shari'an, kivityksineen ja amputaatioineen (News Telegraph 19.2.2006). Saksassa turkkilaisilla on taipumus muodostaa etnisiä saarekkeita, joissa he pystyvät hoitamaan jokapäiväiset asiansa tarvitsematta lainkaan saksaa ja olematta lainkaan kosketuksissa saksalaisiin: turkkilaisilla on omat liikeyrityksensä, matkatoimistonsa, supermarkettinsa, ravintolansa, lehtensä, radio- ja tv-ohjelmansa, asianajajansa ja moskeijansa. IAT:n tilastojen mukaan vuonna 1998 Saksan 20–29-vuotiaasta ulkomaalaisväestöstä 32,7 % oli vailla mitään ammatillista koulutusta. Kaikkialla Euroopassa on nähtävissä se huolestuttava trendi, että nuoret muslimit yhä kiinnostuneempia islamin konservatiivisesta äärimuodosta:

Riippumattoman tutkimuslaitoksen Policy Exchangen haastattelemista 16–24-vuotiaista muslimeista 37 prosenttia eläisi mieluummin tiukan islamilaisen sharia-lain alaisuudessa. Yli 55-vuotiaista samaa mieltä oli vain 17 prosenttia. 74 prosenttia nuorista muslimeista halusi islaminuskoisten naisten peittävän kasvonsa harsolla tai hunnulla. Yli 55-vuotiaista kasvojen peittämistä kannatti vain 28 prosenttia. Molemmista ryhmistä pieni osa sanoi ihailevansa al-Qaidan kaltaisten järjestöjen valmiutta taistella länsimaita vastaan. Nuorista terroristijärjestöjä ihannoi 13 prosenttia, vanhemmista vain kolme prosenttia. Raportin tehnyt tutkimusryhmä syyttää nuorten mielipiteiden kärjistymisestä Britannian yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia sekä jaetun kansallisen identiteetin muuttumista erotteluksi. Raportin mukaan myös brittihallituksen yritykset taistella kotikutoista islamismia vastaan nuorten keskuudessa ovat vain pahentaneet tilannetta. Britanniassa asuu 1,8 miljoonaa muslimia. Tutkimusta varten heistä haastateltiin 1 003. — AFP, Reuters (29.1.2007, Yle24)

Esimerkki integroitumisen täydestä epäonnistumisesta on Ruotsin Malmö, jossa neljännes sen 250 000 asukkaasta on muslimeja ja näistä 90 % on työttömiä (ks. Fox News, 26.11.2004). Ruotsissa turvallisuuspoliisi Säpo pyrkii terrorismin vastaisessa työssään rakentamaan vakoiluverkostoa kouluihin ja järjestöihin:

Lontoossa itsensä räjäyttäneet neljä miestä tulivat Leedsissä ja Lutonissa asuvista tavallisista muslimiperheistä. Siksi brittiläinen turvallisuuspoliisi on muuttanut toimintatapojaan etsiessään mahdollisia terroristeja. Säpo seuraa perässä ja aloittaa etsivän toiminnan kouluissa ja erilaisissa yhdistyksissä. — Tavoitteenamme on löytää ihmiset, joita englantilaiset eivät löytäneet Leedsissä. Tunnetut verkostot eivät ole suurin riski, kun on kyse terrori-iskuista vaan muut ihmiset, ne joita emme tiedä. Sydsvenska Dagbladetin mukaan Säpo näkee ääri-islamilaisuudessa tietynlaisen ideologisen kasvuprosessin: nuoresta muslimista tulee ensiksi radikaali, sitten fundamentalisti, seuraavaksi "ekstremisti" ja lopulta terroristi. (STT/MTV3 24.1.2005)