Länsimaiseen yhteiskuntaan kuuluu olennaisena osana uskonnonvapaus: "Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen." (Perustuslaki.) Islamissa uskonnonvapautta ei ole; muslimien on kiellettyä vaihtaa uskontoa kuolemanrangaistuksen uhalla, ja muslimien tiukka yhteisöllinen kontrolli varmistaa sen, ettei islamin totuuksia uskalleta kyseenalaistaa. Profeetta Muhammadin mukaan Allah vihaa niitä, jotka kyselevät liikaa kiistanalaisista uskonnollisista asioista (Sahih Bukhari 2:24:555) ja "jos joku tulkitsee Allahin Kirjaa oman mielipiteensä valossa, niin vaikka hän olisi oikeassa, hän on väärässä" (Sunan Abu-Dawud 25:3644).
SHEIKKI MUHAMMED SALIH AL-MUNAJJIDIN ONLINE-FATWA
Islam ei anna mahdollisuutta sellaisen ihmisen elää vapaasti ihmisten parissa, joka ei rukoile, sillä tässä tapauksessa hänet on kutsuttava rukoilemaan, ja jos hän itsepintaisesti kieltäytyy, hänet on teloitettava uskonhylkääjänä [...] tai rangaistuksena hadd-rikkomuksesta [...], tai hänet on otettava kiinni ja suljettava vankilaan [...]. Mutta yksikään uskonoppinut ei sano, että hänen on luvallista pysyä vapaana. (Lisää.)
Eurooppaan, "sodan alueelle" (Dar al-harb), tulevat muslimit tuovat mukanaan ylimielisen kulttuurin, joka vastustaa suvaitsevaisuutta ja moniarvoisuutta ja on kyvytön ymmärtämään ja haluton omaksumaan maallisena, rappiollisena ja lapsellisena pitämänsä länsimaisen kulttuurin vapauden arvoja. Koska jo lähtöasetelma on tämä, syvällinen, asiallinen dialogi näiden kulttuurien välillä on käytännössä mahdoton (Basam Tibi, UPI 18.6.2002; kuuntele myös Ibn Warraqin vertailu läntisen ja islamilaisen ajattelun eroista: 3,50 min). Kuten Basam Tibi toteaa, sana suvaitsevaisuus tarkoittaa lännessä ja islamissa aivan eri asioita: islamilaisessa terminologiassa se tarkoittaa ei-islamilaisten monoteistien, kristtittyjen, juutalaisten ja zarathustaralaisten, oleskelun sietämistä muslimialueilla toisen luokan uskovaisina, dhimmeinä. "Tällä kansanosalla ei ole tasavertaista asemaa muslimien kanssa", kirjoittaa Hämeen-Anttila (2004: 33). Sanalla on tuskin mitään tekemistä länsimaisen kulttuurin suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden kanssa. Ks. myös katsaus Lähi-idän medioihin.
EU on olemukseltaan maallinen yhteisö. Niin Turkissa kuin EU-maissakin toimivien islamistien tavoitteena on kuitenkin korvata kaikkialla maallinen järjestys islamin lailla, shari'alla, joka on ristiriidassa niin Suomen kuin muidenkin EU-maiden perustuslakien kanssa. Shari'an oikeuslähteinä toimivat Koraani, hadithit eli perimätietona välitetyt lyhyet kertomukset profeetta Muhammadin esikuvallisesta elämästä, oppineiden konsensus (ijma) ja analogia (qiyas); se on pyhä laki, joka ei ole muutettavissa ihmisten päätöksellä (Hämeen-Anttila 2001: 26).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti